I visited Marika’s atelier in the Artists’ House of Harakka island. It was a beautiful and warm winter day, first one after a long freezing period. We crossed the frozen sound to reach the island.

-What do you do when the sea is not frozen?

-Till the end of December I rowed. On the dark, windy winter night it is quite terrible business. At the one point city arranged a hovercraft transportation. It was great, a best thing ever!

Harakka island lays in front of Kaivopuisto strand near by Helsinki City Centre. The main building (1928) used to serve as an experimental chemistry laboratory for Finnish Army. Harakka was a closed military area before the City of Helsinki became the owner of the island. Cultural Centre has rented studios out to professional artists since 1989. Main building has largely remained in it’s original appearance.

-Even the electric cabinets are original. And the pipes. My neighbor just had a water damage.

How did you end up here?

– It was my secret long time dream. I had been dreaming about working here for fifteen years but always thought I wasn’t established enough. Last summer I heard about vacant studio and decided to apply.

How social is it here?

– We have our own association and we have exhibitions. But It’s really peaceful to work here. Sometimes we eat together.

You also have another studio in the city.

– I actually work in three locations. I also work at home. But occasionally I want to get out of the city. Especially in the winter time it is really peaceful here. I do a bit different things in different places. Paper Bee in Vallila is where I do most of my commissioned work and at home I draw personal stuff. Here on the island I don’t have a computer and I don’t miss one here. This is my laboratory, a place for my experiments!

– Last autumn I had a sketch book project. The books were part of an exhibition. I drew the things I saw, things that happened, dreams, everything. The essential thing was to draw a lot. Through that I found some new things.

How did you become an illustrator? Did you have a plan-B or is this your plan-B?

– When I was a young girl I didn’t think it was possible to be an illustrator or to make a living as an artist. So instead I went to university for literature and cinema studies. Not necessary a great idea in the sense of making a living. But I wanted to do more myself than study what someone else had done.

Have your studies influenced your work as an illustrator?

– I’m sure they have. Everything does. For example the way I compose my picture books. It is from the films. When it’s time for close-up and so on.

Did you have any idols or meaningful illustrators in your childhood?

-We didn’t read so many ”fancy” children’s books at home. For me Disney was more significant than Tove Jansson. At the library I found Tintin and Asterix. And later Matisse. Libraries were and still are very important for me. I have a love relationship with libraries!

You just made two lovely posters for us. What else have done lately and how about the future?

– Picture book called Kissa katoaa (The Lost Cat, Etana Editions) came out in October and I’m about to start a new book. I occasionally try to refuse assignments and concentrate on my own writing. I’m also practicing painting and mixing colors. Maybe some silk-screen printing. My first spring in the island is about to start and I’m excited.

Marikan laboratorio

Vierailin Marikan työhuoneella Harakan taiteilijatalolla kauniina kevättalven päivänä. Oli ensimmäinen lämmin päivä pitkien pakkasten jälkeen, joten uskalsimme vielä jäille.

-Miten kuljet saareen silloin kun meri ei ole jäässä?

– Joulukuun loppuun asti kuljin soutuveneellä. Pimeänä ja tuulisena talvi-iltana se on aika hurjaa hommaa. Välillä kaupunki kuljetti meitä tänne ilmatyynyaluksella. Se oli mahtavaa! Parasta mitä mulle on tapahtunut!

Harakan saari sijaitsee Kaivopuisto edustalla aivan Helsingin keskustan tuntumassa. Päärakennus rakennettiin 1928 armeijan kemian koelaboratorioksi. Saari oli suljettua sotilasaluetta vuoteen 1988 saakka, jonka jälkeen se siirtyi kaupungin omistukseen. Päärakennuksen tiloja taiteilijat ovat voineet vuokrata vuodesta 1989 lähtien. Talo säilynyt sisustusta myöten pitkälti alkuperäisessä asussaan.

– Sähkötaulutkin taitavat olla alkuperäiset. Ja putket. Naapurissa oli juuri vesivahinko.

Kuinka päädyit tänne?

– Se oli pitkäaikainen, salainen unelma. Olin haaveillut täällä työskentelystä varmaan 15 vuotta, mutta ajattelin aina, etten ole tarpeeksi etabloitunut. Viime kesänä kuulin vapautuneesta työhuoneesta ja uskalsin vihdoin hakea.

Onko teillä kovinkin yhteisöllinen meininki?

– On meillä oma yhdistys ja pidetään näyttelyitä. Mutta kyllä täällä saa tosi rauhassa olla. Joskus syödään yhdessä.

Sinulla on myös toinen työhuone kaupungissa.

– Oikeastaan mulla on kolme työhuonetta koska piirrän myös kotona. Välillä haluan kuitenkin päästä pois kaupungista. Varsinkin näin talvella täällä on tosi rauhallista. Teen eri osoitteissa vähän eri juttuja. Vallilan työhuoneella teen tilaustöitä ja kotona piirtelen henkilökohtaisia juttuja. Täällä saaressa mulla ei ole tietokonetta enkä sitä tänne kaipaa. Tämä on mun labotorio, jossa kokeilen uusia juttuja.

– Syksyllä mulla oli luonnoskirjaprojeki. Kirjat tulivat osaksi näyttelyä. Piirsin näkemääni, tapahtuneita juttuja, unia, ihan kaikkea. Tärkeintä oli piirtää paljon. Sitä kautta löytyi ihan uusia juttuja.

Miten susta tuli kuvittaja? Oliko sulla B-suunnitelmaa vai onko tämä sun suunnitelma B?

– Nuorena tyttönä en ajatellut että musta voisi tulla piirtäjä tai että taiteella voisi elää. Menin opiskelemaan kirjallisuustiedettä ja elokuvatutkimusta. Ei sekään kyllä ollut kovin hyvä idea itsensä elättämistä ajatellen. Halusin kuitenkin ennemmin tehdä itse kuin tutkia.

Vaikuttaako aiempi opiskelu sun kuvittamiseen?

– Ihan varmasti. Kaikki vaikuttaa. Vaikka se, että olen katsonut tutkimusmielessäkin tosi paljon elokuvia vaikuttaa siihen miten teen kuvakirjoja. Kuvakerronta tulee sieltä. Missä kohtaa tulee lähikuva ja noin.

Oliko sulla esikuvia?

-Meillä ei kotona hirveästi luettu ”hienoja” lastenkirjoja. Disney oli mulle paljon merkittävämpi kuin Tove Jansson. Samoin Tintti ja Asterix ja myöhemmin Matisse, joita lainasin kirjastosta. Se oli mulle todella tärkeä paikka ja on sitä edelleen. Mulla on rakkaussuhde kirjastoihin.

Teit meille juuri kaksi hienoa jullaria. Mitä muuta olet viimeaikoina tehnyt? Entä jatkossa?

Lasten kuvakirja Kissa katoaa ilmestyi viime syksynä ja olen taas aloittelemassa seuraavaa kirjankuvitusta. Yritän myös välillä kieltäytyä tarjotuista töistä ja kirjoitella omia kirjoja. Opettelen maalaamista, värien sekoittamista. Serigrafiaakin ajattelin kokeilla. Alkamassa on mun ensimmäinen kevät Harakassa.